Kuva : Soul sellaisena kuin miltä se lentokoneesta ei näytä

Lähdön keveys

Koska halusin säilyttää asuntoni Joensuussa, kirjoitin tietojenkäsittelytieteen opiskelijoille viestin, jossa kysyin olisiko kukaan mahdollisesti kiinnostunut asumaan alivuokralaisena yksiössäni. Kahdessa päivässä sain parisenkymmentä vastausta tkt:n opiskelijoilta, liekö syynä se että Kalevankadun asunnoissa on 10Mbps internet–yhteys, tiedä häntä. Erosen Pasi oli kuitenkin ensimmäinen joka minuun otti yhteyttä, ja sain Pasin kanssa sovittua alivuokralaissopimuksesta koko vuodeksi. Myöhemminhän Pasi ja Marjo muuttivat sitten korealaisille rakkaaseen naapurimaahan Japaniin, mutta yksi alivuokralaissopimuksen hyvistä puolista on se, että kun se solmitaan määräajaksi, alivuokralaisen on maksettava vuokra koko sovitulta ajalta.

Kuva : Kuka tekisi lakialoitteen läksiäisten ja sormivärin pitämiseksi erillään?
Seinä oli (Pasin ja Marjon mukaan) erittäin hankala puhdistaa.

Vaikka passissani oli jo pari kuukautta ennen lähtöä Korean viisumi ja hyllyssäni lentoliput, en oikein ymmärtänyt koko lähdön merkitystä ennen lähtöaamua edeltävää iltaa, kun tyttöystäväni kysyi että "eiköhän olisi kuule syytä ruveta pakkaamaan pikku hiljaa?". Totta! Mitä sitä ihminen oikein tarvitsee vuoden kestävällä reissulla? Kuumeisen pakkaussirkuksen jälkeen, viisi minuuttia ennen lähtöä, olin saanut laukkuni ja reppuni lopultakin pakattua, hyvästelin tyttöystäväni ja radiossa soi One way ticket.