Vuosi Koreassa

Talvella 1999 minua kyllästytti. Olin opiskellut Joensuussa jo neljä vuotta livahtaen yhteiskuntapolitiikan avulla sisään, kavuten toisena vuonna kerrosta ylemmäs tietojenkäsittelytiedettä lukemaan. Ei minulla mitään opiskelua vastaan ollut, eikä elämääkään Joensuussa, mutta silti vaan kyllästytti. Kun tkt:n laitoksen kansainvälisestä vaihdosta vastaava Marja sitten eräänä talvisena iltapäivänä kysyi että olisinko, tuota, kiinnostunut lähtemään Koreaan opiskelemaan, ei minun tarvinnut kauaa miettiä. Isot rattaat pyörähtivät; nyt olen asunut Soulissa jo 9 kuukautta, ja parin kuukauden päästä on edessä muutto takaisin Suomeen. Seuraavan tarinan päätarkoituksena on antaa ulkomaille lähdöstä kiinnostuneille tietoa järjestelyistä, mahdollisuuksista, opiskelusta, elämisestä sekä ihan vaan kertoa Koreasta. Jätän tarkoituksella pois kaikennäköisen "matkailu avartaa" – roskan siitä miksi ulkomailla opiskelua kannattaa kokeilla, totean vain että hauskaa on ollut.

Kuva: Suomen ja Korean välissä on siis vain yksi maa.

Monille ensimmäinen askel ulkomaille lähdössä on tietenkin opiskelupaikan valinta, mutta minulla tätä hankaluutta ei ollut, koska tiesin jo että hakisin nimenomaan Koreaan, Yonsein yliopistoon. Opiskelupaikastaan joka ikisen kannattaa varmistaa ainakin se, että opetus ei tapahdu esimerkiksi retoromaniaksi vaan jollakin useimmille tutummalla kielellä, ja tietenkin se että kurssivalikoimasta löytyy läjä kiinnostavia kursseja. Yonseissa opetus tapahtuu tieteen suosimalla kielellä, huonolla englannilla. Useimmat ulkomaille lähtijät lähtevät minne lähtevätkään jonkin kahden– tai kansainvälisen vaihto–ohjelman piirissä, mutta ei suoraan kohdeyliopistoon hakeminenkaan aivan mahdotonta ole. Helpointa on kuitenkin käyttää jotakin useista vaihto–ohjelmista (ISEP, Nordplus, Erasmus jne.), joista ISEP on laajin – sen piiristä löytyvät esimerkiksi Korea ja Ghana. ISEP–ohjelman lukukausimaksu on 16 000 markkaa, joten koko vuosi tuli maksamaan minulle 32 000 Suomen kolikkoa. Tähän kuitenkin sisältyy huone asuntolassa koko 11 kuukauden ajaksi ja 3,8 miljoonan Wonin (=19 000 markkaa) arvoinen ruokastipendin nimellä kulkeva Aasian matkailulahjakortti.

Seuraava tehtävä on hakemuksen väsääminen. ISEP–ohjelma vaatii periaatteessa hyvää tulosta TOEFL–kielitestissä, mutta koska minulla ei ollut aikaa käydä kielikokeessa, marssin kielikeskukseen Joanna von Weissenbergin luo ja 20 minuutin juttelutuokion jälkeen Joanna kirjoitti todistuksen siitä että tulen kyllä toimeen (raskaasti aksentoidulla) englannillani. Muina liitteinä vaadittiin opiskelusuunnitelman, opintorekisteriotteen ja jonkinasteisen CV:n lisäksi suosituksia professoreilta, ja tässä minua auttoivat Marja ja Saja (kiitos).

Apurahoja kannattaa ruveta hakemaan hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä, jopa ennen koko hakemuksen jättämistä, sillä monet säätiöt ja yhdistykset päättävät apurahoista hankalaan aikaan, maaliskuussa, niin että jos apurahojen hakemisen jättää viime tinkaan, ei haettavaa enää olekaan. Itse hain apurahoja vähän turhan innottomasti, mutta sain silti yhteensä mukavat 15 000 markkaa.

Kun ja jos paikka sitten varmistuu, edessä on piiitkä paperirumba jokaisessa mahdollisessa virastossa; verovirasto, posti, KELA, poliisilaitos, puolustusvoimat, vakuutusyhtiöt, pankit – lista tuntuu loputtomalta. Tähän vaiheeseen löytyy onneksi yliopistolta hyviä oppaita. Viimeisenä varoituksen sanana ennen Korea–tarinaa alleviivaisin, että ei sitten ennen lähtöään kannata aloittaa minkäänlaisia projekteja joilla on pienintäkään mahdollisuutta jäädä kesken – tuon virheen tehneenä kun palaan laitokselle ensi syksynä, minut pyöritellään tervassa ja harjoitustöissä ja syötetään koirille.