Harrastukset

Moottoripyöräily

Vuonna 2002 päätimme kaverini kanssa tienata ajokorttiimme vielä yhden kirjaimen lisää, ja niinpä menimmekin autokoulun penkille. Muutaman ajo- ja teoriatunnin jälkeen taskusssa olikin sitten moottoripyöräkortti. Kesällä 2002 ja 2003 ajamiset jäivät vähemmälle oman pyörän puuttumisen vuoksi. Muutaman pidemmän reissun kävin tekemässä isoveljeni Honda CBR600F -kyykyllä. Ensimmäisenä vuonna alla oli vuoden 1995 malli, ja seuraavana vuonna vuoden 2002 cebari. Noina kesinä tulin vakuuttuneeksi siitä, että joskus myös minulla tulee olemaan oma pyörä.

Loppuvuodesta 2003 pyöräkuume nousi aina vain korkeammalle. Selailin talven moottoripyörälehtiä ja pähkäilin mahdollisia vaihtoehtoja. Puntaroin CBR:n kaltaisen matkakyykyn ja pienemmille teille sopivan matkaenduron välillä (Africa Twin, Varadero, Transalp). Aiemman kesän reissut olivat osoittaneet sen, että Suomen teillä ei aina löydy päällystettä vaikka kartta niin kertookin...

Vuonna 2004 Suzuki toi mallistoonsa uuden mielenkiintoisen matkaenduron, DL650 V-Stromin. Selailin pyörän tietoja ja käyttäjien kommentteja sekä puntaroin uuden ja käytetyn pyörän hyötyjä ja haittoja. Kävin myös koeistumassa mopon paikallisessa liikkeessä ja kun pankkikin näytti hankkeelle lopulta vihreää valoa, minusta tuli huhtikuussa 2004 uuden Stromin onnellinen omistaja.


Reissulla Suomen sateisessa kesässä (elokuu 2005)

Suzuki DL650 V-Strom on monipuoliseen käyttöön sopiva matkaenduro. Se on parhaimmillaan päällystetyillä pikkuteillä, mutta matkanteko sujuu myös sorapinnalla. Alkuperäinen rengastus tosin saisi olla karkeampi sorateillä ja pohjapanssari olisi ehdoton vakiovaruste suojaamaan öljynlauhdutinta sekä -suodatinta ja pakoputken alkukäyrää eturenkaan viskomilta kiviltä. Pyörällä pystyy ajamaan pitkiäkin päivämatkoja ilman jalkojen tai selän puutumista. Tehoja on tarpeeksi kahden ihmisen ja matkatavoiden viemiseen.

Strom-linkkejä:

Laitesukellus

Uudessa-Seelannissa vietetyn vuoden aikana pääsin tutustumaan laitesukellukseen. Kokeilin tammikuussa 2006 Uuden-Seelannin Eteläsaarella Kaikourassa miltä tuntuu vajota pinnan alle hengittäen ilmaa pullosta. Kokeilu oli niin mahtava, että aloitin suorittamaan PADIn Open Water Diver -kurssia. Läpäisin kurssin ja sain sukelluskortin samalla viikolla. Kurssin jälkeen Vanuatulla tehdyt sukellukset vakuuttivat minut täysin vedenalaisen maailman ihmeellisyydestä. Vanuatulla pääsimme sukeltamaan kirkkaassa ja lämpimässä vedessä. Vedenalaiset värit sekä kala- ja kasvikunnan moninaisuus oli jotain hämmästyttävää. Suomeen palatessamme meillä tulee toivottavasti olemaan mahdollisuus jatkaa sukellusharrastusta.


Sukeltamassa Sarin kanssa Vanuatulla (elokuu 2006)

Soittaminen

Aloitin soittoharrastukseni joskus ala-asteen loppupuolella, jolloin perustimme muutaman kaverini kanssa bändin. Instrumentiksini arpoutui lopulta sähköbasso, ja sillä tiellä olen edelleen. Kiteellä asuessani soittelin muutamassa eri bändissä. Viimeisin kiteeläinen kokoonpano oli nimeltään Nidhro't, joka soitti kitaravetoista, suomenkielistä rock-musiikkia. Teimme myös pari demoa, joista sanottiin Soundi-lehden Demoefekti-palstalla näin:

DEMOEFEKTI 96/6

NIDHRO'T
Janne (v), Jouni (g, bv), Emppu (g, bv), Ile (b), Jukka (d, bv)
Sanotaan nyt vaikka että tämä on Suomi-powerpoppia, vaikutteita on Poripopista perinnetietoiseen kitararockiin. Aika mukavan ja osin jopa itsensä näköisen paketin bändi saa tästä väännettyä. Muutamia hiukan ilmeisiä ratkaisuja ennenkaikkea sovituksissa ja teksteissä kompastutaan muutamiin hassuihin kielikuviin ("aamu valkeni varhain ja yllätti takaapäin"). Soitto tiukkaa, mutta oikealla tavalla rentoa. Erittäin vakuuttava ensi näyttö, joka palkitaan sijoituksella: aivan demosedän merkin tuntumassa.

DEMOEFEKTI 97/11

NIDHRO'T
Janne (v), Jouni (g, bv), Emppu (g, bv), Ile (b, bv), Jukka (d, bv)
Paatoksellista Suomi-rockia erinomaisesti soitettuna. Sävellyksissä mahtipontisuutta, jota vielä teksteillä korostetaan ja hetkittäin homma menee kovin paatokselliseksi ja tunnelataukseltaan hiukan yli. Mutta kokonaisuuden kannalta tuo on pikku vika, sillä biisit soivat isosti, bändi ote on varma ja yhteensoitossa on ilmavuutta kuin leijojen lennätyksen SM-kisoissa. Sävellyssapluuna ehkä aavistuksen ahdas. Paljon hyvää, joten aivan demosedän merkin tuntumassa.

Nidhro't tuli kuitenkin tiensä päähän vuoden 1998 loppupuolella, kun porukka lähti opiskelemaan, armeijaan ja jatkamaan uraansa muissa orkestereissa.

Itse muutin Joensuuhun opiskelemaan ja vietin soittamisesta hiljaiseloa lukuunottamatta muutamia yksittäisiä kaveriporukalla tehtyjä vetoja pikkujouluissa yms. juhlissa. Uudesta-Seelannista tulomme jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, kun kaverini Teemu pyyti minut Takauma-nimisen bändin basistiksi...


Takauman keikka Night-ravintolassa Joensuussa (maaliskuu 2007)

Ilkka Jormanainen

Suomeksi

In English

Linkit: