Parin viikon oleskelun jälkeen voi sanoa tuntevansa ensivaikutelman vieraasta maasta. Minulle Etelä-Afrikka ei ollut aivan vieras, olenhan käynyt täällä takavuosina lyhyen aikaa ja sen lisäksi Joensuussa on eteläafrikkalaisia vieraita ollut silloin tällöin ja heidän kauttaan maahan on jollain tavalla päässyt käsiksi.
Suomalaisittain Etelä-Afrikka on melkoisen ihanteellinen paikka olla ja elää. Lähes kaikki on halpaa, ilmasto on kohdallaan (no, kyllä täälläkin kuuleman mukaan sataa lunta mutta tällä hetkellä ei paljon parempia kelejä voisi toivoa), ja ihmiset ovat ystävällisiä.
Täällä vierailun aikana olen ainakin pintapuolisesti päässyt tutustumaan myös paikallisen elämän toiseen puoleen. Rotuerottelu päättyi Etelä-Afrikassa virallisesti vuonna 1994. Nykyisin yhteiskunta on ainakin nimellisesti tasa-arvoinen. Valitettavasti tämä tasa-arvo ei taida toteuta monessakaan kohdassa.
Monestakin suusta olen saanut kuulla että valkoiset nuoret miehet ovat maassa erittäin huonossa asemassa. Tämä johtuu siitä, että apartheidin jälkeen säädetyt kiintiöt esimerkiksi ihmisten palkkausta koskien ovat luoneet itse asiassa käänteisen rotuerottelun – entisistä sortajista onkin tullut sorrettuja.
Apartheidin ei siis ole täysin taakse jäänyttä., mutta ongelmalla näyttää olevan monia eri puolia. Tutkimuslaitoksessa jossa olemme vieraina, vallitsee erittäin selvä erottelu mustien ja valkoisten välillä. Tämä näkyy kaikkialla: kampuksen ravintolassa ei juuri näe mustien ja valkoisten miehittämiä pöytiä, vaan eri väriset ihmiset istuvat tiukasti erillään, käytävillä ei voi kohdata iloista moniväristä symbioosia kuten esimerkiksi Joensuun Tiedepuistolla, ja projektitapaamisissa mustat ja valkoiset lähinnä keskittyvät taistelemaan jonninjoutavuuksista ja kampittamaan toisiaan, tai sitten he keskittyvät hakemalla hakemaan toisten sanomisista ja tekemisistä rasistisia merkityksiä. Tämä on luonnollisesti pois kaikesta muusta, sillä näkemäni mukaan tähän kuluu todella paljon aikaa ja energiaa.
Kuulemani mukaan mustiin ihmisiin ei voi luottaa koska he ovat luonnostaan kovia kulkemaan, eikä heidän varaansa voi tästä syystä laskea kriittisiä tehtäviä. Silti, tutkimuslaitoksessa jossa vierailemme, on monia mustia tutkijoita jotka ovat pysyneet siellä vuosia vakituisemman paikan ja paremman palkan toivossa. Ja vaikka heidän ansionsa epäilemättä riittäisivät tehtäviin (esim. projektipäälliköksi tutkimuslaitokseen palkataan mustan tohtorin sijasta valkoinen kandi), he eivät näitä paikkoja ikinä tule saamaan.
