Varkaus puolimaraton
2015



Kisaraportti

Hyvissä ajoin katsoin että tämä viikonloppu olisi sopiva mökkeilyyn Heinävedellä ja siinä ohessa visiittiin Varkaudessa puolimaratonin merkeissä. Portugalin reissu toimi hyvänä harjoitusleirinä ja vaikka ihan viime vuotisen Italian veroisia mäkiä ei lenkkireiteille osunut, määrä korvasi laadun ja 140+120 km viikot väistämättä täytyisi näkyä myös tuloksessa jollain tavalla. Pääsponsorini Bounty (tarkempi diili jääköön salaisuudeksi) järjesti oheiskilpailun siitä kuka veikkaa Pasin ajan tarkimmin. Veikkauksia tuli jopa kaksi:
 
Jukka  1.26
Oili   1.25.30
Oililta tuli vielä lisäksi kehoitus juosta kovaa. No tämä oli tarkoitus joka tapauksessa. Aika-arviohaarukka olisi 1.23.04-1.29.00. Ensin mainittu on matkan enkkani viime vuodelta, jälkimmäinen tämän kauden aiempi noteeraus toukokuulta. Todennäköisin tulos olisi jossain tällä välillä. Ennätys ei kuitenkaan liene realistinen hyvästä harjoittelusta huolimatta, mutta toisaalta harjoiteltu on ja Joensuun koleassa kelissä tehty aiempi tulos kyllä paranee.

Kisa meni aikaan 1.25.16 ja pronssia miesten kilpasarjassa. Tämä oli etukäteen ajateltu mahdollista teoriassa, mutta vaatisi erityisen hyvää onnistumista. Aloitetaan raportointi Bountyn oheiskisasta.


Todella hyvät veikkaukset molemmilta. Jukalla on silmää toisten kuntotasolle ja 1.26 oli erinomainen arvio. Ainoa asia mitä Jukkakaan ei mitenkään olisi voinut ennakoida että kisassa olisi niin paljon vauhtia lisääviä virikkeitä jotka sparraisi suoritusta ennakoitua enemmän. Veikkaus oli hyvin lähellä sitä mihin päivän kunnolla olisin tällä reitillä päässyt normijuoksulla.

Oilille olisi riittänyt 1.25 arvio Bounty-kisan voittoon. Veikkaus 1.25.30 osoitti pelisilmää, koska arvaus blokkasi aika tehokkaasti Jukan veikkauksen, mikäli menisi edes 15s tai enemmän alle 1.26. Kukaan muuhan ei uskaltautunut tähän kisaan, joten hatunnosto molemmille. Bounty kuitenkin Oilille. :)

Mutta itse kisaan. Melko varhaisesta heräämisestä huolimatta lähtö kisapaikalle venyi turhan pitkälle ja matkalla jo hieman huolestuin että matkaa on 60 km mutta kisan alkuun vain tunti, Kerkesin kuitenkin hakeen numerolapun 10 min ennen kisaa vaikka pientä rutinaa kansliassa kuului että olisi jo merkattu DNS ja että kisakanslia meni kiinni puoli tuntia ennen starttia. Mutta sain numeron, pikainen varusteiden päivitys ja starttiviivalle 1 min ennen H-hetkeä. Kuva lähdöstä ja sekaan.


Kisassa aloitin tavallista varovaisemmin ja lähdin hakemaan omaa paikkaani pikku hiljaa nousemalla. Lopulta tilanteeksi muodostui että valkoinen ja sininen meni edellä karkuun, pari mustaa siinä välissä, ja sitten minä ja pari muuta muodosti vihreiden klusterin vähän jäljempänä. Tämä porukka kulki yhtä matkaa aina ekan kierroksen loppuun saakka. Pakaroita kiristi, joten mitään huimavauhtista juoksua tahi edellä menevien rapsakkaa kiinni ottamista ei olisi nyt tiedossa. Itse vauhdista ei ollut käsitystä. Mopsi kellotti kisaa takataskussa, mutta sitä tai muitakaan tiukuja en kisan aikana vilkuillut.

Matkalla oli pari nousua. Eka hieman vaativampi n. 6-7 km kohdalla, jossa vedin vähän rakoa toisiin vihreisiin, kun selvästi vieroksuivat nousua ja hidastelivat. Toinen pikkupikku nousu oli aivan kierroksen lopulla sillan alta sen päälle. Loivempaa nousua oli varmaan muuallakin saunan jälkilöylyissä tapahtuneiden puheiden perusteella, mutta nämä kaksi töpsyä minä noteerasin ja ne näytti hieman suosivan minua.


Ekan nousun jälkeen sain vähän etumatkaa, mutta seuranneella pitkällä loivalla alamäessä ja tasamaalla nuoremman kaverin johdolla Team Vihreä klusteroitu uudestaan samaan tilanteeseen: mustat jossain edellä ja kolme vihreää vähän matkaa perässä. Näin jatkettiin aina siltanousuun saakka, jossa sprinttasin taas kärkeen.

Jostain syystä toinen vihreä katosi tässä vaiheessa jonnekin. Luulin ensin että juoksi vain 10 km ja meni maaliin, mutta käsittääkseni juoksi kuitenkin puolikkaan. Jäikö juomapisteelle vai mitä? Oli miten oli, vihreä klusteri hajosi ekan kierroksen jälkeen kahden kokoiseksi. TahkoRun-vihreä eli minä vedin iskuryhmää tehtaiden varjoon saakka. Naispuolinen musta tuli tässä vaiheessa ajettua kiinni ja ohitettua lähes huomaamatta. Pakaroiden kiristys oli hellittänyt ja meno rennompaa. Epäilin että vauhtikin sitten parantanut sen johdosta mutta voipi olla että juuri päinvastoin, kiristykset hellitti vauhdin pudotessa.



Tilanne edessä näytti muuttuneen siten että miespuolinen musta oli nyt yksin 100m päässä ja sininen 200m. Puolikkaan kääntöpisteellä olemus vaikutti Heikki Haloselta (Juuan Jänne). Tämä taisi olla näköharhaa, mutta oli kuitenkin sopiva piriste: jos Halonen olisi tällä etäisyydellä, ei vauhtikaan voinut kovin huono olla. Menisikö karkuun vai olisiko otettavissa kiinni, siinäpä kysymys.

Pakaroiden kiristysten hellitettyä nousujen jälkeen olin tyytyväinen tilanteeseen, mutta joku peijooni sai sisimmässäni yllyttämään toista vihreää vetämään musta kiinni. Lupasin että ajan sitten lopussa omalla vuorolla sinisen kiinni. Vaikutti jossain vaihessa että tulipa luvattua liikoja. Eniveis, vihreä vastasi murteellisella Suomella (epäilin venäläiseksi mutta saattoi olla sittenkin ruotsalainen) että "Ei helppo", mihin kommentoin "pikku hiljaa". Mietin että oliko typerä heitto, koska vauhti ja paikkojen kiristämättömyys oli aika hyvä asia, eikä hyvin kulkevaa venettä kannattaisi ehdoin tahdoin keikuttaa.

Mutta kas: kaveri lähti vetämään ja vauhti kasvoi. Apuva! Se kasvoi jopa niin hyvin että mulla alkoi olemaan oikeasti vaikeuksia pysyä kyydissä. Takasuorille tultaessa eroa meinasi tulla ja muutaman kerran spurttasin kiinni koska kyseessä oli vastatuuliosuus ja peesaaminen olisi eduksi. Lopulta annoin kuitenkin eron repsahtaa enkä jaksanut enää jojo-efektiä. Juostaan nyt omaa juoksua vaan.

Tässä vaiheessa takaa alkoi kuitenkin kuulua askelia ja kohta minut ajoi kiinni joku pitkä ja isoselkäinen oranssi tarjoten niin hyvän peesin että siihen. Tämän tuulitunnelin vanavedessä saatiin aiempi kaverini Herr Grön uudestaan kiinni. Tällä välin hän oli puolestaan tehnyt miehen työn ja oli kuin olikin poiminut mustan samaan letkaan! Kasassa oli nyt neljän kopla: oranssi kärjessä, yksi musta ja pari vihreää peesissä.

Tässä kokoonpanossa mentiin sitten tähän vähän haastavampaan nousuun. Vaikka puhti oli jo aika paljon heikompi kuin ekalla kierroksella niin menin taas kärkeen ja pikkaisen etumatkaa. Eipähän ainakaan jäisi porukasta ihan heti. Mäen päällä mieli myös virkosi ja ajatus että maaliin olisi enää jotain 3 km. Tämä motivoi himan parempaan vauhtiin. Tällä loivalla alamäkiosuudella mentiin sitten johdollani enkä tarkkaan ottaen tiedä mitä selän takana tapahtui, mutta toinen vihreä alkoi nyt tunkea yhä sitkeämmin rinnalle menemättä kuitenkaan selvästi ohi. Loppuosalla suoraa ilmeni pientä puhuria jolloin jättäydyin peesaajan paikalle.

Puisto-osuudelle käännyttäessä bongasin että myös Halos-sininen alkaisi olemaan myös iskuetäiyydellä. Otin mutkassa eri ajolinjat ja pistin vähän lisää kierroksia ja spurttasin kiinni. Tämä herätti oranssin vaistot joka avasi pelin aloittamalla oman n. 2 km kestävä loppuvedon. Vauhtia tuli heti napsun verran lisää mutta koetin roikkua. Pysyin vanavedessä rantapuistoreitin ja sillankorvaan tultaessa olin jo aivan kantapäillä. Sillalle noustessa tultiin vielä peräkkäin mutta heti silla päällä kiristin tahtia.

Kuulin oranssin huohotuksen ja siihen jäi. Yllättävän helpolla tilanne ratkesi noin 400m ennen maalia. Annoin vaan mennä, olin pysynyt joukossa ja normi loppurutistus riittäisi hoitaan homma kotiin.

Sitten, täysin yllättämättä ja millään tavalla varottamatta, edessä näkyi 50m päässä TOINEN SININEN. Aiemmin en ollut tätä nuorta sälliä missään vaiheessa noteerannut. Saattoi kaveri ehkä tulla yllätetyksi, mutta kaivoin laatikosta kutosvaihteen ja kaikki peliin. Olihan tässä jo kalkkiviivoitus kohta edessä joten enää ei tarvinnut säästellä. Sain kuin sainkin kiinni vähän ennen viimeistä mutkaa, jossa painoin ohi ja loppusuoraa vähän olan yli kuikuillen. Ei löytynyt kaverilta paukkuja ja jesh, otin tämän täysin extra bonuksena tarjoillun päänahan 3 sekunnin erolla ja sen ansiosta yleisen sarjan kolmannen sijan. Alla kisan karkea vauhdinjako:
 
4:02 min/km   11.1 km   
4:08 min/km    6.5 km
3:49 min/km   2.9 km
3:15 min/km   440 m 
Summa summarum: tämä vihreä/musta/oranssi-taistelu oli ratkaiseva tekijä että vauhti pysyi ja parani loppua kohden. Ilman sitä tätä ratkaisevaa pronssisijaa ei koskaan olisi tullut tarjolle. Joten hieno kisa josta jäi hyvä mieli. Kilpasarjan tulokset alla. Kaksi kovempaa ja sitten se porukka joka kävi kovat skabat kolmossijasta ja muutama muu.
 
1) Jami Tirkkonen     1.15.31
2) Olli Hiltunen      1.18.44
3) Pasi Fränti        1.25.16
4) Timo Eronen        1.25.19
5) Jonas Tufvesson    1.25.27
6) Jarkko Juvonen     1.30.38
7) Henri Välilä       1.43.13
8) Marko Eskola       2.02.32

Osa kilpakavereista kuitenkin juoksi yleisessä, mutta osa 40v tai jopa 50v sarjassa. Veikkaisin että tämä kiinniotettu ja toinen vihreä oli yleisessä. Oranssi kenties veteraanisarjoissa. Etenkin 40v sarjassa oli yhä kolme nopeampaa vielä jossain edessä. Mutta heidän asiansa valita sarjansa. Alla kooste kaikista 1.30 alle juosseista, jossa katkoviivalla tämä 1.25 taisteluryhmä. Sieltä toki näkyy myös, että jossain kaukana edellä meni vielä joukko nopeampia joista ei lähdön jälkeen paljoa näkynyt. Mutta ainakin meikäläisen näkökulmasta tämän kisan parhaat taistelut käytiin nimenomaan siellä 1.25 porukoissa.
 
1) Jami Tirkkonen     1.15.31
2) Olli Hiltunen      1.18.44
1) Matti Lehtonen     1.20.52 M40
2) Simo Turunen       1.22.00 M40
3) Timo Kokkonen      1.22.24 M40
1) Kari Lehkonen      1.22.39 M50
---------------------------------------
3) Pasi Fränti        1.25.16
4) Timo Eronen        1.25.19
5) Jonas Tufvesson    1.25.27
4) Tuomo Hirvonen     1.25.29 M40
5) Jouni Miettinen    1.25.46 M40
---------------------------------------
6) Seppo Puttonen     1.26.28
1) Markku Paukkonen   1.26.31 M60
1) Sami Karejoki      1.25.56 Kunto
2) Jouni Karppi       1.27.05 Kunto
2) Hannu Kauppinen    1.28.13 M60