Macao marathon
Running at dawn
7.12.2025



Macao - ruletin valinta?

Kevään Euroopan maratonien (Belgia ja Irlanti) oli aika katsoa joku maraton Kaukoidästä kun kuluva talvi Kiinassa vietettäisiin. Hiljattain pääsin Marathon Country club jäseneksi. Siihen vaaditaan, että on juossut maratonin 30 eri maassa, joiksi lasketaan kaikki IAAF:n listalla olevat. Hong Kong ja Macao lasketaan omiksi maikseen. Hong Kongissa olen jo kaksi maratonia juossut (2010 ja 2020), joten oli luonnollista käydä joku vuosi myös Macaossa. Vuodeksi valikoitui 2025.

Macaossa kävin ekaa kertaa lasten kanssa vain pari viikkoa aiemmin katsomaan Macao Motocycle Grand Prix:tä. Jennin päiväkotikaverin isä ajoi siellä kilpaa. Erno ”Sinnan isi” Kostamo oli jopa voittanut sen aiemmin (2022) ja ansioidensa perusteella valittu viime vuosina useammankin kerran vuoden urheilijaksi Pohjoiskarjalassa. Varikolle eivät valitettavasti lapsia päästänejoten ei päästy moikkaamaan (Erno ajoi kolmanneksi). Muutoin vallan erinomainen reissu kaikkine kommelluksineen.

Macao oli siis testattu ja hyväksi havaittu. Siellä kävisi Hong Kongin dollarit (HKD), joskin vaihtorahat saattoivat tulla Macaon valuutassa (MOP).

Macaohon pääsee Hong Kongista maailman pisintä (55 km) merisiltaa pitkin, mutta Shenzhenistä kätevin tapa on silti lauttayhteys. Ensin metrolla Shekou-satamaan (1:20), josta lautalla (1:00) Macao Taipa -satamaan.



Kiinan isoihin maratoneihin ei ole kuitenkaan helppoa päästä ja tässä suhteessa Macao maraton ei tehnyt poikkeusta. Informaatio oli helpommin saatavilla ja englanniksi, joten se ei ollut ongelma. Rekisteröinti avautui 11 lokakuuta aamulla klo 9:00. Aamulenkin jälkeen pohdin, annanko tasoitusta muille käymällä ensin suihkussa vai odotanko että rekisteröinti avautuu ja sitten vasta suihkuun.

Kävin suihkussa. Rekisteröin itseni onnistuneesti maratonille klo 9:19. Hyvä niin, sillä puolimaraton täyttyi parissa tunnissa ja maraton oli täynnä jo 12:22 kun seuraavan kerran vilkaisin.



Kerrankin olin ajoissa liikkeellä. Asiaa helpotti, kun oli selvä suunnitelma eikä tarvinnut miettiä milloin ja missä juoksen, tai että onnistuuko reissu. Voittaminen Macaon kasinojen lukuisissa rulettipöydissä olisi epävarmaakin epävarmempi, mutta minun maratonreissuni olisi 100% varma. Edes palkinnoille pääsystä ei olisi mitään epäselvyyttä. Palkintosummat nähtyäni (voittaja 40,000 USD) olen varma, että niihin en tule yltämään. Näillä summilla kisassa on vähintään kymmenen kovaa afrikkalaista.

Macaon valinta ei siis ollut äkillinen päähänpisto tai ruletin antama arvontatulos, vaan vakaasti- harkiten tehty päätös. Kasinoiden sisälle en astunutkaan.

Macao

Yoho Hollywood Roosevelt hotellinkin olin varannut hyvissä ajoin. Sellainen hyvätasoinen kompromissi superkalliiden luxus-hotellien ja halvempien murjujen välimaastosta. Nyt mentäisiin Macaon hintatasolla, mikä on selkeästi korkeampi kuin Kiinan perushotellit.



Lautalta menin suoraan kisakeskukseen juoksunumeroa hakemaan ja kisatunnelmaa aistimaan. Viimeksi taksia joutui odottelemaan pidempään, joten nyt koetin kiiruhdin ja sainkin taksin ilman jonotusta.



Numerolappujen jako oli Broadway Macao -hotellissa, jonka vieressä kävelykatu runsaine ravintoloineen. Valitsin paikalliseen tyyliin tehtyä kanaa riisillä ja kiinalaista jälkiruokaa. Aikanani fiilisteltyä päätin kävellä hotellille. Kartan mukaan reitti olisi rantabulevardia pitkin. Matkan varrella voisi kenties poiketa johonkin kahvilaan.



Toisin kävi. Hieno rantabulevardireitti olikin autohelvetin viereen rakennettu pitkä pyörätie keskellä ei mitään. Hotellikin oli väärällä puolella katua, jonne piti kiertää kauempana olleen metroaseman kautta. Hieman turhaa kävelyä kun tarkoitus oli vain lepäillä loppupäivä laakereilla.

Hotelli oli hieno mutta vähän vanhahtava. Check-in oli ruuhkainen. Byrokraattisuuden kruunasi vastaanottovirkailija, joka olisi tarvinnut sitä rajalla saatua pikku lippulappusta. Sen jota olen aina taskussa pitänyt. Aina turhaan. Sen jota kukaan ei ole koskaan kysy yhtään missään. Sen jonka tällä kertaa olin heittänyt pois taskuja siivotessani.

Hotellin byrokraatti olisi sitä tarvinnut ja olisi pallottanut minut jopa läheiselle poliisiasemalle 1.8 km päähän hakemaan uutta. Sorry, ei käy. Edes taksilla en kyllä tuollaiseen juoksutukseen lähde. Ei nyt ärräpäitä tullut mutta aika tiukkasävyisesti sanoin ”en mene”. Kaveri teki sitten rivakasti jonkun korvaavan lappusen, jonka skannaili poliisiasemalle ja sieltä uusi lippulappunen takaisin ja homma tuli hoidettua. Ehkä 10 min ylimääräistä siinä meni.

Hotellihuone on iso ja kiva. Katsoin että lapsetkin olisi mahtunut tähän erinomaisesti. Hotellissa olisi ollut myös Game Room, jossa puuhaa lähinnä pienemmille taaperoille, mutta varmasti olisivat meidänkin nuoremmat viihtyneet. Harmi vaan, ettei ollut lastenvahtia. Uima-allas oli bonus, josta en ollut tietoinen. Pääsinkin kisan jälkeen sinne vilvoittelemaan.



Treenaaminen

Harjoittelu on ollut päivittäistä, mutta kilometrit nykyään vaatimattomia ja pitkälti korvaavaa lajia. Sellainen askelluslaite kuin ”elliptical” on ollut pääasiallisin väline. Se on osoittautunut ihan kelvolliseksi. Liikerata on juoksumaista ja käsiäkin voi käyttää. Kuntopyörää ei käyttämistäni kuntosaleista löydy enkä ole saanut aikaiseksi investoida oikeaan fillariin.

Juoksua olen pyrkinyt tekemään pari kertaa viikossa. Viikonloppuna yhdistelmä 1h elliptical + 12 km juoksulenkki ulkona. Pidempäänkin pystyisi, mutta olen ottanut varovaisesti. Viikon toinen lenkki on 10 km josta 3x2km intervallina. Rautatieaseman läheltä löytyy yhtenäinen 2km tienpätkä, jolla ei ole ainoatakaan risteystä. Sitä kun hinkkaa edestakaisin kolme kertaa niin se kelpaa mulle. Vauhdit ovat pudonneet alkuvuoden lenkeistä, mutta muutaman viimeisin kellotus edellisellä viikolla oli ihan ok: 8:20, 8:20, 8:09 eli 4:10 min/km vauhtia.


Kuvan kuntosali löytyy Moxy-hotellista ja muista poiketen siellä on myös kuntopyörä, hieman erikoisen näköinen mutta kuntopyörä kuitenkin. En ole päässyt sitä testaamaan.


Viimeistelytreeniksi tein keskiviikkona kevyen 6 km, jossa tämä samainen 2 km suora vähän reippaammin 4:44 min/km vauhdilla. Tämä testi ennustaisi 3:15-3:20 tulosta. Aiemmista kokemuksista tiedän, että mikä tahansa vaiva, niin maratonilla se moninkertaistuu ja vauhti putoaa. Kisaa edeltävänä päivänä tuntui vielä hyvältä, mutta veikkasin että jonnekin 3:30 paikkeille vauhti hiipunee edes ilman mitään isompaa katastrofia.

Juoksu

Herätys 5:00. Sämpylä nassuun ja kisapaikalle jalkaisin 1.3 km. Olisi pitänyt lähteä rivakasti liikkeelle, mutta puhdittomuuttani tuhrasin aikaani johonkin epäolennaiseen ja tuli lopulta kiire. Ehdin juosten lähtöpaikalle 5 minuuttia ennen starttia, mutta en enää omaan ryhmääni. Jouduin lähtemään jostain taempaa, mikä saattoi olla ihan hyvä vain. Samaan aikaan lähtivät maratoonarit (maaliin juoksi 1230) ja puolimaratoonarit (2696).



Eka kilsa oli ruuhkainen, mutta sen jälkeen tie hälveni ja pääsin omaa vauhtiani menemään. Menin rennon rauhallisesti ilman turhaa puristamista. Tiesin että sillä taktiikalla energiat riittäisivät varmasti. Unohdin laittaa träkkäyksen päälle, joten väliaikoja ei ole. Matkalla oli runsaasti U-käännöksiä ja niissä sensori, josta saisi väliajan, jos järjestävät vaan voisivat ne jakaa. Oman juoksun eteneminen jään nyt arvelujeni varaan.

Eka 16 km mentiin pohjoista saarta aamun sarastuksen upeissa maisemissa. Sen jälkeen reitti suuntautui etelään Taipa-saarelle. Toinen puolikas olikin sitten lähestulkoon yhden ja saman kaistoihin jaetun pitkän kadun pätkän kulkemista edes takaisin muutamin koukeroin.

       


26 km kohdalla oli ainoa kohta, jossa näin kellon, josta hätäisesti laskin että 3:36 aikaan menisi tasaisella vauhdilla. Loppua kohden paikat alkoivat kuitenkin jäykistyä oikein kunnolla. Vuorotellen alaselkä ja lonkan seutu. Treenimäärä on ollut riittävä, mutta varsinaisen juoksun puute tuntui puuttuvana lihaskuntona. Vauhti vain hiipui. Viimeiset 12 km olivat aika tuskaisia. Henkisesti olin tähän varautunut, mutta eipä se hauskaa ollut.

Sopivalla motivaatiolla olisin vähän kovempaa päässyt, mutta sellaista motivaatiota ei nyt ollut. Tavoite oli vain juosta ehjänä maaliin. Kun jäljellä oli 5 km, tsemppasin itseäni hieman parempaan vauhtiin, niin ettei kello nyt ainakaan 4 tunnin yli menisi. Viimeisellä kilometrillä pökköä pesään. Eipä se vauhti enää huimaksi noussut, mutta päätin ettei takaa ohi enää kukaan tule ja samalla napsin joitain helppoja selkiä edestä. Loppuaika 3:41:27 ei ollut aivan niin huono kuin pahimmillaan pelkäsin. Ja oikeastaan sellainen mitä olin ennakoinutkin.

Energiatankkauksena oli kaksi banaanin puolikasta (21 km ja 35 km).

Tulos

Ranking: 206/980 (men) // 239/1230 (all)
Time: 3:41:27
Pace: 5:15 min/km
Weather: 18-20 C
Results


Järjestyksessä 59 maraton ja 32 maa, jossa olen juossut. Kasinolla en käynyt.





Kisan jälkeen lepäilin hotellilla ja vilvoittelin uima-altaalla. Illan suussa kunnon pihvi (kananmuna alla piilossa) samalla ravintola-kadulla, jossa Expo oli ollut. Illan kruunasi mestaruuden ratkaissut kauden viimeinen formula-1 kisa viereisessä The Roadhouse pubissa.



Entä sitten?

Macao oli uusi tuttavuus, jossa kävin joulukuussa kahdesti ja melkein kolmannen kerran joulukuun loppupuolella. Silloin olin AIIPCC-konferenssissa Zhuhaissa, avain Macaon naapurissa. Vähän oli puhetta käydä moikkaamassa yhtä kiinalaista kollegaa, mutta tämä vierailu jäi tekemättä. Macaon tokasta reissusta jäi mieleen hienot juoksulenkin maisemat aamun sarastaessa, sportti-pubin tunnelma, ja hotellin uima-allas. Kyllähän tuolla voisi joskus uudestaankin käydä.

Seuraava maraton on tarkoitus keväällä jossain päin Aasiaa. Jatkanen valitsemallani linjalla eli maa, jossa en ole aiemmin juossut. Listalta löytyy Japani, Korea, Malesia, Indonesia, Laos, Kambodzha nyt ainakin. Tokio olisi ykkösvalinta, mutta sen ilmoittautumisen missasin elokuussa, joten valinta kohdistui sitten Seoulin maratonin maaliskuussa Koreassa. Se on maailman toiseksi pitkäikäisin maraton heti Bostonin maratonin jälkeen. Loppukeväälle harkitsen vielä Malesiassa juoksemista. Siellä olisi Borneon saarella parikin sopivaa kisaa. Enempää en taida keväälle ahnehtia.

Tulevina vuosina jos Kiinassa tulee vielä käytyä, niin Shanghain maraton on edelleen listallani. Ollut varmaan jo yli 10 vuotta. Ehkä jopa Shenzhenin maraton uudestaan. Katsotaan vieläkö jalat kantavat.

World Major -sarja olisi myös kiva saada valmiiksi joskus. Viisi ekaa olen juossut jo kauan sitten: Berliini (2006), Boston (2007), New York (2008), Chicago (2012), Lontoo (2014). Puuttuvat palaset ovat Tokio ja Sydney. Tai Sydney taitaa olla vasta tulossa sarjaan mukaan. Shanghai on myös ehdolla tähän Major-sarjaan ja olisi näistä helpoin. Mutta voi olla, että tämä kokonaisuus jää ”Haaveissako vain oot mun” -osastolle.

Seuraavaan kisaan pitäisi myös panostaa hieman enempi juosten tehtäviin lenkkeihin. Nyt olin maksimoinut treeneissä paikkojen ehjinä pysymiseen, mikä sitten kostautui maratonin loppupuolella. Tällainen reissu tällä kertaa.