Joensuu marathon
Home run & Boston qualifier
(21.5.2006)

Motivaatio ja valmistelut

Vielä talvella en tiennyt missä seuraavan maratonin juoksen mutta keväällä oli tarkoitus jossain päin Eurooppaa kipittää. Sunnitelmiin sopivaa maratoonia ei kuitenkaan tahtonut löytyä, joten päädyin pitkien pähkäilyjen jälkeen että Pariisin maraton olisi sopiva. Se ei kuulunut viiteen suureen, mutta taisi olla listalla heti näiden jälkeen osallistujamäärissä. Valitettavasti vain ilmoittautumisaika oli pähkäilyjeni aikana mennyt umpeen, joten päädyin lopulta hieman yllättävään ratkaisuun, eli juosta maratoni ensimmäistä kertaa Suomessa ja vieläpä omassa kotikaupungissani Joensuussa.

Kotikaupungissa juoksemisella on kaksi merkittävää etua. Ensinnäkin juoksemaan lähteminen ei vaadi juuri minkäänlaisia matka- tai muita valmisteluja. Lähtöpaikka kun sijaitsee muutaman korttelin päästä kotiovelta. Toisekseen kotikaupungissa voi saada kannustusjoukot liikkeelle pienellä yllytyksellä. Tähän kehitinkin sitten oivan suunnitelma ja lähetin parhaille ystävilleni seuraavan kutsun kertomatta kuitenkaan mistä oikein olisi kyse:

Kutsu

Mitä: Pizza Party
Missä: Kalevankatu 22
Milloin: Perjantai 19.5. klo 18 alkaen

Ohjelma:

Pizzan syöntiä, vapaata seurustelua, lisää pizzan syöntiä, sunnuntain puistoretken suunnittelua sekä vielä vaan pizzan syöntiä. Saunakin lämpiää tarvittaessa, minkä jälkeen syödään jäljelle jääneitä pizzan tähteitä.

Tervetuloa!
Valmistautumiseenhan kuului hiilihydraattitankkaus pari päivää ennen maratonia. Tämä hoituisi nyt sosiaalisen kanssakäymisen ohella hakemalla Kotipizzasta riittävä määrä perhepizzoja tasaisin väliajoin ja samalla voisi suorittaa kannustusjoukkojen värväystä. Suunnitelma onnistuikin mainiosti ja illanvieton yhteydessä osallistujille sitten paljastinkin että mikä ihmeen "puistoretki" olisi sunnuntaina. Hieman varauksellisesta oli vielä tässä vaiheessa kiinnostus lähteä moneksi tunniksi koleaan kevätsäähän seisomaan jonkun hullun juoksemista katsomaan, mutta sitten kilpailupäivänä hyvin olivat juonessa mukana ja useimmat reitin varrelle tiensä löytäneet.

Alla kuvia lähtötunnelmista Joensuun keskuskentältä.

Harjoittelu ja tavoitteet

Harjoitteluohjelmani oli aiemmin sisältänyt keskimäärin 2-3 kertaa viikossa jotain liikuntaa, yleensä jalkapalloa, kerran viikossa hieman pidempi lenkki, kesäisin myös Ultimatea. Vuoden vaihteen jälkeen olin liittynyt ISLO:n juoksukouluun, mitä kautta mukaan tuli myös lihaskunto, tekniikkaa ja intervalliharjoitteita. Pyrin nostamaan määrän 4 kertaan viikossa, mikä ei vielä syksyllä 2005 ollut onnistunut ongelmitta, mutta nyt keväällä 2006 jo sujui.

Tiivistin vielä harjoittelua maratonin lähetessä tekemällä 5 harjoituskertaa viikossa viimeisen kuukauden aikana sekä keskittyen enempi juoksuharjoitteluun muiden lajien jäädessä. Lisäksi juoksin kolmena viikkona 22-26 km pitkät lenkit sekä osallistuin kahteen juoksukilpailuun Malmijuoksuun ja Simajuoksuun. Tarkemmat tiedot löytyy Harjoittelupäiväkirjasta.

Tavoitteeksi olin asettanut rikkoa Bostonin maratonille vaadittavan aikarajan, joka yli 35-v ikäryhmässä tarkoitti 3:15 aikaa. Tavoite ei olisi mitenkään helppo, koska edellinen ennätykseni oli 3:50, joten en ollut lainkaan varma olisiko se edes realistinen. Senpä vuoksi en asiasta juuri kenellekään etukäteen hiiskunut vaan pidin sen omana tietonani ja asetin varmuuden vuoksi kaksitasoisen tavoitteen:
- 3:30 menee varmasti
- 3:15 lähden yrittämään jos juoksu kulkee
Millään muulla tuloksella tuolta väliltä ei olisi merkitystä jollei aikaraja mene rikki.

Juoksu

Joensuun maraton juostiin neljänä noin 10,5 km lenkkinä Joensuun keskustan ympäri Urheilupuisto - Länsikatu - Eteläkatu - Jokiranta - ohikulkutie - Kanervalan metsäpolut - Tulliportinkatu - urheilupuisto. Kaksi ekaa kierrosta meni nihkeästi, vatsa ei oikein toiminut ja meno oli vähän väkinäistä. En tiennyt, että olinko aloittanut liian kovaa vai onko vaan "huono päivä". Yönhän nukuin todella huonosti ja aamulla särki päätä, niskoja ja vaikka mitä.

Kannustusjoukoista Oili ja Elena olivat joka kierros Tiedepuiston edessä. Heidän kertoma väliaika ekalta kierrokselta ei kuitenkaan ollut kovin rohkaiseva tavoitettani ajatellen, vaikka en nyt tiedä mitä tiedepuiston kohdalla kerrottu väliaika 54 minuuttia sitten tarkoittaakaan. Vähän tuntui liian hitaalta. Omaa kelloa en ollut ottanut mukaan, koska ajattelin juosta fiiliksien enkä kellon mukaan. Ekan kierroksen jälkeen tuntui, että 3:30 olisi lähempänä kuin 3:15.


Toisen kierroksen jälkeen sain Jukalta arvion että 3:22 vauhtia olisi puolikas mennyt. Tämän Jukka oli laskenut puolimatkan 1:40 väliajan perusteella ja lisäten siihen 2 minuuttia oletetun loppuväsymyksen piikkiin. Tämä oli kuitenkin riittävän hyvä minulle ja päätin lähteä tavoitettelemaan 3:15 tulosta. Matka kun oli jo puolivälissä ja, minun logiikallani, jos jokin menisi pieleen, se olisi jo mennyt. Ja mitään ei saavuta jollei yritä.

Jukka oli jo hyvissä ajoin ennen maratonia lupautunut kirittäjäksi oman juoksunsa jälkeen loppumatkalle ja fillaroikin mukana kaksi viimeistä kierrosta. Tällä oli todella suuri merkitys henkisellä tasolla sekä tietysti väliaikapalveluna.


Puolimatkan jälkeen kolmannella kierroksella nostin vauhtia ensin jonkin verran ensin kokeillen miltä tuntuu, ja ilmeisesti sitten pikkuhiljaa vielä enempi. Aluksi Jukalla oli vaikeuksia kalibroida fillarinsa matkamittarinsa, mutta sitten kun häneltä alkoi tulemaan positiivisia viestejä kilometriajoista, niin tiesin että suunta oli oikea ja koska mitään katastrofaalista ei näyttänyt tapahtuvan, jatkoin tsemppaamista. Suvantosillan jälkeen olikin jo täysi yritys päällä.

Jukka höpötteli siinä fillaroidessa niitä näitä kertoen kenen selkiä tuli edellä vastaan, muttei ollut vielä tajunnut, että mua ihan oikeasti kiinnosti vaan se, onko 3:15 realistista saavuttaa vaiko eikö. Kaikki muu ja erityisesti kierroksella ohitettavien selät olivat siinä vaiheessa aika toisarvoisia, vaikka yleensä jonkun selän vastaan tuleminen antaa lisämotivaatiota.

Kolmannen kierroksen loppupuolella sitten Jukalle tivasin, että pyrkii vaan arvioimaan sitä, onko 3:15 saavutettavissa vaiko eikö. Tätä Jukka alkoi sitten pohtimaan ääneen, että mitäköhän se vaikuttaa viimeiselle kympille, johon totesin että pian se alkaa ja sitten sen näkee. Tässä vaiheessa Jukka polki edeltäkäsin kalibroimassa oman ajastimensa keskuskentän virallisen kellon kanssa ettei homma kaatuisi aikaraudan väärään aikaan.

Viimeinen kierros sitten todella yritin tsempata ja luotin väliaika- tietoihin kuin vuoreen. Aikaan 3:30 pitäisi juosta 5 min/km ja 3:15 aikaan 4:37 min/km vauhtia. Kun tulospalvelusta alkoi tulemaan 4:20 ja 4:25 kilometriaikoja, tiesin että tavoite lähestyisi. Vaikkakaan Jukka ei suostunutkaan kertomaan kuinka paljon tavoitetta saavutin, ainoastaan "suunta on hyvä" tai että "tiukalle menee".

Ohitin Kakkosen Jussin jossain rautatiesillan kohdilla hieman aiemmin. Yritin kysyä että mikä hänen aikatavoitteensa oli, jotta olisin saanut vähän käsitystä missä olin oman juoksuni kanssa menossa. Jussi oli kuitenkin tässä vaiheessa jo zippi eikä suostunut kertomaan. Myöhemmin kertoi, että hänen henkinen selkärankansa katkesi juuri tuohon kysymykseen. Raahautui tosin maaliin omalla (yhä voimassa olevalla) ennätysajallaan 3:18 kuitenkin.


Itsellä juoksu kulki vielä varsin kevyesti ja tällä ei sinänsä merkitystä ollut omaan juoksuun muuta kuin että ajatus oli vähän aikaa muualla. Ylipäätänsä ne kohdat, joissa ajatus oli jossain muualla kuin juoksussa, auttoivat ja kilometrin menivät itsestään.

Viimeisen kierroksen alkaessa olin yllyttänyt Oilia ja Elenaa että tarvii enempi kannustusta ja olivat sitten ex tempore lähteneet autolla seuraamaan. Tästä tuloksena onkin sitten lukuisia valokuvia tällä sivulla, ne ovat useimmat siis nimenomaan viimeiseltä kierrokselta. Paras ja odottamattomin kannustusjoukkojen tempaus tapahtui ohikulkutiellä jossain ihmepaikassa Prisman takana, jossa sain konkreettista vetoapua 50 metrin matkan. Täytyy vain ihmettelen että miten olivat sinne löytäneet tiensä, mutta oli niin yllättävä teko että se piristi kummasti ja taas jaksoi.


Tunsin että jaksoin hyvin ja vauhtia piisasi jonnekin 37 km saakka. Viimeiset kilometrit teollisuusalueen jälkeen sen sijaan alkoivat olemaan aika tahmeita ja kysyinkin Jukalta että joko riittäisi peruslenkkivauhti 5 min/km tavoitteeseen, niin vastaus oli että "ei riitä, pitää jatkaa samaa vauhtia tai mielellään jopa kiristää hieman".

Tavoite siis olisi vielä saavutettavissa, mutta kovin tiukoille menisi ja pitäisi vielä tsempata lisää. Tarkkoja väliaikoja ei noilta kilometreiltä ole, mutta MuTu:n mukaan aika ja jäljellä oleva matka antoivat jatkuvasti ymmärtää että pelivaraa ei kerta kaikkiaan ole. Kanervalan metsässä n. 2,3 km jäljellä ja 12 min aikaa. Tulliportinkadulla n. 1 km ja alle 5 minuuttia aikaa. 10 km kyltin kohdalla 3 min, Kuopion tien alla 2 min, Vesikon jälkeen 1 min. Tässä vaiheessa tiesin että ehdin jos vain ei tarvitse enää kiertää mitään lisälenkkiä, koska vain minuutit lasketaan.


Loppusuoralla loput energiavarat peliin ja kunnon loppukiri. Sivusilmällä näin että kello näytti 14:52 enkä oikein tajunnut sitä kun siinä oli vain minuutit ja tunnit puuttuivat. Sen verran kuitenkin oivalsin että viimeiset luvut oli sekuntteja ja että parempi ylittää maaliviiva ennen kuin 59 vaihtuu 60:ksi. Ja hilkulle tuo sitten menikin:
Loppuaika: 3:14:59
Tavoiteaika oli siis alittunut peräti yhdellä sekunnilla! Eikai sitä nyt 42 kilometriä juosta ilman että homma sekuntikampailuksi kääntyisi.


Ylläolevissa kuvissa näkyy loppusuoran rutistus sekä juoksijan tuuletukset maaliviivan jälkeen maassa makaen! Juoksukoulun silloinen vetäjä Olli Toivola tuli onnittelemaan ja ihmetteli huuli pyöreänä kuinka joku voi olla noin iloinen jäätyään neljänneksi. Ei tiennyt näistä meikäläisen tavoitteista tuon taivaallista vielä tuossa vaiheessa. Juoksukoulun ja Katajan valmentaja Juri Shikalov puolestaan näytti hapanta naamaa kun ei ollut omaan aikaansa (2:54) tyytyväinen vaikka oli juuri voittanut 50-v sarjan. Kolmanneksi sijoittunut (3:10) työkaveri Simo Juvaste taisi olla niitä harvoja jotka tiesivät 3:15 tavoitteestani ja sekös tässä nauratti että minkälaista sekunttipeliä nämä juoksut ovat.

Tässä vielä yhteenveto lopputuloksista vuoden 2006 Joensuun maratonilta, jolloin juoksimääräkin olivat vielä kohtalaisen pieniä. Sittemmin Toivola ja kumppanit ovat onnistuneet nostamaan juoksun suosiota ja osallistujamäärät ovatkin nykyään jo vertailukelpoisia muille vastaaville kaupunkimaratoneille.
Aika: 3:14:59
Sijoitus: 7/51 (yleisessä sarjassa 4.)
Alla väliajat kierroksittain kuitenkin niin, että kaksi ekaa kierrosta ovat Jukan karkeita arvioita, kaksi viimeistä tarkkoja kellotuksia. Osuuksien pituudet omia arvioita huomioiden että lähdössä kierrettiin kenttä ympäri 1½ kertaa ja maaliin tullessa hieman kurvailua ja loppusuora. Niissä on varmaan heittoa syystä tai toisesta.

Väliajat:

     
  Aika Yhteensä Min/km Matka
1. kierros 51:00 51:00 4:38 10.340 + 650
2. kierros 49:00 1:40:00 4:44 10.340
3. kierros 47:30 2:27:30 4:36 10.340
4. kierros 47:29 3:14:59 4:32 10.340 + 185

Juoksu oli elämäni paras toistaiseksi ja todella hyvä fiilis siitä jäi. Tästä kyllä suuret kiitokset kannustusjoukoille. Aiemmat maratonit ovat olleet elämyksiä kaikki, mutta näin hyvä ja kattava kannustus oli ainutlaatuinen kokemus minulle. Varmasti en ilman Jukan apua olisi (a) lähtenyt edes nostamaan vauhtia kolmannella kierroksella sillä tavalla kuin nyt tein, enkä varmasti (b) olisi saanut pidettyä vauhtia loppuun asti, (c) enkä olisi niin hyvin ollut kärryillä väliajoista alkuunkaan. Todella iso kiitos Jukalle siitä!!!

Tulos kelpasi sitten seuraavan vuoden Bostonin karsinta-ajaksi, sillä reitti oli IAAF:n valtuuttaman virallisen mittaajan laskema. Katajan edustajien allekirjoittama kirjallinen todistus piti kuitenkin Bostonin järjestelijöille lähettää, mutta kelpasi kuitenkin. "Boston here I come".


Bostonissa paransin seuraavana keväänä enkkaani lukemiin 3:12.