UUDELLEENKÄYTTÖ

Ohjelmistojen, ohjelmistokomponenttien ja arkkitehtuurien uudelleenkäytön avulla pyritään pienentämään kustannuksia ja parantamaan laatua. Komponenttipohjainen ohjelmakoodin uudelleenkäyttö on tavoitteena varsinkin olio-ohjelmoinnissa, mutta myös proseduraalisessa ohjelmoinnissa hyvin toteutettu uudelleenkäyttö edesauttaa kurinalaisuutta ja prosessiajattelua.

Uudelleenkäytön määrästä ja luonteesta on tehty erilaisia asteikkoja, esim. Bollingerin:

  1. Kertakäyttöinen (helpompi tehdä uusi)
  2. Ylläpito (ylläpito mahdollista kohtuukustannuksin)
  3. Henkilökohtainen (ohjelmoija hyödyntää omia tuotoksiaan)
  4. Projekti (ohjelmia käytetään uudelleen projektin aikana)
  5. Yritys (ohjelmia käytetään uudelleen yrityksen eri projekteissa)
  6. Kaupallinen (ohjelmia voidaan myydä ulkopuolelle)

ja Bassettin:

  1. Tiedostamaton (unaware)
  2. Piilevä (latent)
  3. Projektitaso (project)
  4. Systemaattinen (systematic)

Komponenttien uudelleenkäyttöön tarvitaan oma prosessimallinsa, jonka tulisi toimia samoin kuin komponenttien käyttö yleensä: sen tulisi koostua selkeistä osasista, joita voidaan muokata ja yhdistää kunkin projektin tarpeita vastaaviksi.

Prosessimallin vaatimuksia:

Uusia rooleja ja tehtäviä
esim. komponenttisuunnittelijan ja -kokoajan roolit; olemassaolevien komponenttien arvioimisen ja uusien toteuttamisen tehtävät
Joustavuus ja mukautettavuus
molekulaarinen malli, jota voidaan soveltaa projektien tarpeisiin
Ylhäältä alas- ja alhaalta ylös -kehityksen yhdistäminen
asiakkaan vaatimusten huomioimisen ohella lähtökohtana on myös käytettävissä olevien komponenttien hyödyntäminen
Evolutionaarinen lähestymistapa
muokataan olemassaolevia prosesseja uudelleenkäyttöön sopiviksi

Uudelleenkäyttö on määritelty omana prosessinaan myös SPICE-mallissa (ORG.6 Reuse).

Vain jäsenille: