Asuipa kerran suunnattoman suuressa talossa keskellä metsää ääretön sisarusparvi päätösongelmia. Eikä päätösongelmia ollut ainoastaan äärettömän monta, vaan niin paljon, ettei edes naapurin viisas Maija osannut ottaa lukua niistä. Ja sisarukset lallattelivat ylpeinä "Meitä on niin paljon, ettei meitä voi pistää mihinkään jonoon järjestykseen". Mutta naapurit tykkäsivät sisarusparvesta, sillä päätösongelmat osasivat tehdä kaikki mahdolliset päätökset heidän puolestaan. Jos naapuri vaikkapa ei tiennyt, pitäisikö sunnuntaina tehdä jälkiruoaksi omenapiirasta vai ei, hän tuli kysymään apua päätösongelmilta. Hän antoi omenapiirasta SyödäänSunnuntainaJälkiruoaksi-ongelmalle ja tämä vastasi oitis "kyllä" tai "ei" sen mukaan, sopiko omenapiiras sunnuntain jälkiruoaksi. Tai jos naapuripariskunnalla oli riitaa piirongin paikasta, he tulivat piironkeineen OlohuoneenNurkassa-ongelman luo ja kysyivät tältä, sopiko piironki olohuoneen nurkkaan vai ei.
Mutta yksi päätösongelmista oli oikea Vastarannankiiski, joka halusi olla eri mieltä kaikkien muiden kanssa. Mutta se oli kovin hankalaa. Jos OnValkoinen vaikka lunta syötyään päätti "Kyllä", halusi Vastarannankiiski sanoa "Ei", mutta niin sanoi lumesta "OnMustakin". Niinpä Vastarannakiiski mietti: "Jos olen jokaisen kanssa eri mieltä edes yhdestä syötteestä, niin se riittää. Ja ainakin olen eri mieltä tuosta typerästä lallattuksesta. Voihan syötteemmekin numeroida, vaikka niitä on äärettömän monta. Miksei siis meitäkin voisi numeroida?" Ja niin Vastarannakiiski keksi ratkaisun. "Minä pistän koko porukan jonoon ja annan jokaiselle järjestysnumeron. Ja tästä lähtien vastaan syötteestä i 'Kyllä', jos Ongelma i vastaa siitä 'Ei', ja 'Ei', jos Ongelma i vastaa 'Kyllä'. Siinäpähän saavat pitkän nenän."
Kun sisarukset seuraavan kerran taas lallattelivat tuttua viisuaan "Meitä on niin paljon, ettei meitä voi pistää mihinkään järjestykseen", Vastarannakiiski suuttui. "Nyt tuolle tuli loppu! Me käymme kaikki äärettömän pitkään jonoon tähän pihalle ja se, joka tulee ensimmäiseksi, on tästä lähtien nimeltään Ongelma 1 ja toinen on Ongelma 2 ja niin edelleen. Ja minun nimeni on oleva Ongelma j eli 'Se, joka on erimieltä Ongelman i kanssa syötteestä i'." Vastarannakiiski julisti. Heti nousi hirveä hälinä päätösongelmian joukossa, kun ne alkoivat asettua jonoon, niin kuin Vastarannankiiski eli Ongelma j oli käskenyt.
Silloin tuli naapurin Maija paikalle. "Mikäs sekasorto täällä vallitsee?" Maija kysyi ja Ongelma j selitti. "Mutta eihän tuo onnistu alkuunkaan", Maija nuhteli. ...
Mutta miten tarina päättyi? Keksi itse loppu!