Seminaarityöskentelystä

Seminaarityö on tavallaan kypsyysnäyte, jolla punnitaan opiskelijan tiedot, suullisen esittämisen taito sekä esityksen tueksi laadittavan suppean kirjallisen tukimateriaalin laatimisen taito.

Työn tavoitteet ja arvostelu

Seminaarityön tarkoituksena on 1) opettaa itsenäisesti perehtymään johonkin aihekokonaisuuteen, 2) opettaa hankkimaan ja käyttämään erilaisia lähdeaineistoja, 3) harjaannuttaa laatimaan suullinen esitys ja sitä tukeva kirjallinen materiaali, 4) tuoda käsiteltäväksi tavallisen opetuksen lisänä jokin keskeinen aihe ja 5) aktivoida osanottajia paneutumaan kulloiseenkin aiheeseen.

Seminaarityön aiheen voi antaa asianomaisen aineen opettaja tai työn tekijällä itsellään voi olla sopiva aihe valmiina. Yhteistyö ohjaajan kanssa työtä suunniteltaessa on tärkeätä. Yhteydenpito ohjaavaan opettajaan ei saa kuitenkaan jäädä satunnaisiksi tapaamisiksi, vaan siihen on valmistauduttava. Opiskelijalla on oltava ohjaukseen mennessään valmiina muistio kysyttävistä asioista, ongelmista ja ehdotuksista. Ohjaajalta saa yleensä vain suuntaa antavia neuvoja; sellaiset seikat kuin tyyli, kielenkäyttö ja ulkoasu jäävät työn tekijän vastuulle. Sitä paitsi aihe voi olla ohjaajallekin melko vieras.

Opponentin tehtävät

Opponentit esittävät omat arviointinsa seminaaritilaisuudessa. Opponentti saa työn tutustuakseen ajoissa ennen seminaaritilaisuutta (vähintään kaksi päivää aiemmin). Opponentin on asennoiduttava tehtäväänsä oikein ja muistettava, että esitystä ei ole niinkään arvosteltava vaan arvioitava. Hänen on oltava enemmän auttaja kuin hyökkääjä. Hän saa katsella asioita myös subjektiivisesti, omalta näkökannaltaan.

Opponentin on valmistauduttava seminaaritilaisuuteen laatimalla muistio, jossa näkyvät esitettävät asiat. Virheitä mainittaessa on esitettävä parempi tai oikea tapa käsitellä asiaa, voi myös ensin pyytää esitelmöijän perusteluja.

Aluksi on hyvä todeta esityksestä jotain myönteistä, vaikka siinä olisi virheitä ja puutteita. Opponentin olisi tutkittava, ettei työssä esiinny vanhentunutta tietoa eikä mitään olennaista ole jäänyt esittämättä. Kielenkäyttöön ei yleensä juuri puututa, ellei kyseessä ole jokin käsitellyn aiheen tai koko asian kannalta keskeinen ilmaisuseikka tai ellei esitelmässä ole paljon tai törkeitä kielirikkeitä. Lopuksi on paikallaan myönteinen kokonaisarviointi; niin kehnoa työtä ei olekaan, ettei siitä myös jotain hyvää löytyisi!

Varsinainen seminaaritilaisuus

Seminaaritilaisuudessa yhdelle esittäjälle on varattu aikaa noin 45 min. Työn tekijä esittelee työnsä käyttäen apuna havaintovälineitä (yleensä kalvoja). Esitys on saatava kiintoisaksi ja eläväksi, jotta saadaan otollinen pohja keskustelulle. Seminaarityön laatijalla on seminaaritilaisuudessa monta roolia: asiantuntijan, puhujan ja vastaajan rooli.

1. Ohjaaja avaa tilaisuuden esittelemällä aiheen.
2. Kuullaan esitys.
3. Opponentin puheenvuoro.
4. Esitelmöijä vastaa opponentille.
(Kohdat 3 ja 4 käydään keskusteluna.)
5. Ohjaaja kommentoi lyhyesti kuultuja esityksiä keskustelun pohjaksi ja avaa keskustelun.
6. Aiheesta keskustellaan.
7. Ohjaaja päättää keskustelun ja koko tilaisuuden ilmoittamalla seuraavan seminaarin aiheen ja ajankohdan.

Seminaariin osallistuvat saavat työn ajoissa luettavakseen. Tilaisuuden onnistuminen edellyttää jokaisen panosta; niinpä itse kunkin on mietittävä mahdollista kysyttävää tai täydennettävää. Ennakkoon voi tehdä vertailuja, voi punnita eri vaihtoehtoja, voi soveltaa omia tietoja esityksessä tarjottuihin. Seminaarikeskustelun pohjana pitää olla halu oppia uutta ja halu osallistua.