Digitaalinen kartta tarjoaa visuaalisen näkymän maantieteelliseen, paikkaan sidottuun dataan. Sovelluksen perustana on yhdenmukainen karttatietokanta, josta voidaan reaaliajassa generoida erilaisia räätälöityjä näkymiä muiden paikkatietokantasovelluksien tarpeisiin. Digitaalinen kartta tarjoaa pohjan, jonka jatkokäyttö riippuu kulloisestakin sovelluksesta.

Tärkeimmät sovelluskohteet ovat erilaiset paikkatietokantasovellukset, jotka tallettavat paikkasidonnaista tietoa. Esimerkkeinä riistan lentolaskenta, kaupunki-infrastruktuurin suunnittelu, sähkö- ja dataverkoston ylläpito ja gps-pohjainen paikannus. Kaikissa näissä sovelluksissa talletettuun tietoon sisältyy olennaisena osana tiedon maantieteellinen sijainti. Sovelluskohtainen tieto voidaan yhdistää karttatietokannan tietoihin siten, että ne ovat toisistaan riippumattomia ja yhdistävänä tekijänä on sovelluskohtaisen tiedon sijainti karttakoordinaatteina (kuva 1).

Sovelluksen käsittelemä tieto voi olla riistan esiintymistiheyksiä, katujen osoite- ja numerotietoja, tiedot sähköverkoston muuntajista ja itse siirtoverkoista, tai vaikkapa pelkästään luonnossa liikkujan tarkka maantieteellinen sijainti. Karttatietokannan hyödyntäminen on siten vain yksi mutta oleellinen lenkki pitkässä arvoketjussa, jossa eri alojen osaamisesta muodostuu kokonainen tuote.      

Karttatietokannan pohjana on maanmittauslaitoksen ja kaupallisten kustantajien tarjoamat digitaaliset karttapohjat. Kartta koostuu useasta erillisistä komponenteista, kuten maapohja, vesistöt, tiet, rakennukset ja korkeuskäyrät. Näistä sovelluksen käyttäjän on voitava valita kulloinkin tarvittavat ominaisuudet. Esimerkiksi tienrakentajalle korkeuskäyrät sisältävät oleellista tietoa mutta kaupungin osoitteistoa ylläpitävälle voi olla parempi, että ruudulla näkyy vain oleellinen, kuten rakennukset ja tiet, sekä sovelluskohtainen tieto eli teiden nimet ja numerointi. Kartan väritys, viivojen koko ja muut visuaaliset ominaisuudet on voitava valita tapauskohtaisesti sovelluksesta riippuen.

Mukautumiskyvyn lisäksi karttatietokannan oleellisia ominaisuuksia ovat reaaliaikaisuus ja interaktiivisuus. Sovelluksen käyttäjän on voitava koko ajan kontrolloida mitä tietoa ruudulla näkyy, mistä alueesta ja millä tarkkuudella se esitetään. Karttaa on voitava selata ilman suurempia viiveitä ja voitava nopeasti siirtyä eri kohtaan kartalla. Karttaa on voitava tarkentaa (zoomata) syvyyssuunnassa halutulle mittakaavalle ja vastaavasti katsella suurempia alueita kerrallaan.

Sovelluksen onnistumiseksi on kyettävä ratkaisemaan kolme asiaa:

1. karttapohjat on oltava olemassa digitaalisessa muodossa,
2. kartat on oltava saatavilla ilman kohtuuttoman suuria tietokone- ja muistiresusseja,
3. karttojen on oltava helposti saatavilla niin, että tiivistetyssä muodossa olevia karttoja voidaan hakea ja selata reaaliaikaisesti.

Ensimmäisen kohdan suhteen tilanne on Suomessa jo varsin hyvä. Maanmittauslaitoksella on saatavana karttapohjia elektronisessa muodossa melko kattavasti lähes koko Suomen alueelta aina 1 : 20 000 tarkkuuteen saakka. Maanmittauslaitos on myös osallisena useassa eri kansainvälisissä projektissa, joiden tavoitteena on muodostaa yhtenäistä digitaalista karttatietokantaa mm. Itämeren alueen maista, sekä Barentsin ja Kuolan alueilta.

Ei kuitenkaan riitä että kartat ovat olemassa, niitä on myös pystyttävä hyödyntämään tehokkaasti. Kartat ovat laajoja kokonaisuuksia ja jos halutun karttasivun generoiminen vie minuutteja, ei se sovellu reaaliaikaiseen tiedonkäsittelyyn. Sovelluksen käyttäjän pitäisi voida selata karttaa vaaka- ja pystysuunnassa (panning), suurentaa ja pienentää karttaa haluttuun tarkkuuteen (zooming), ja hypätä kokonaan eri paikkaan ilman että nämä toimenpiteet aiheuttavat pidempiä viiveitä.                                   

Palaa pääsivulle

Päivitetty viimeksi 28.7.2000
fberger@cs.joensuu.fi